sunnuntaina, huhtikuuta 1

hiljaa niin kuin kuolleet


leo nukkuu mun lattialla
tuijotan sitä ja tahtoisin silittää tukkaa
se on väärin 
kaikki on hyvin silloin kun me teeskennellään niin

vaa'an luvut ovat hiipineet taivaisiin
mä leviän joka suuntaan
viime yön tunteet nauraa mun reidessä
ällöttää

me ei sanota sanaakaan
vähiten siitä mitä eilen tapahtui
siitä me ei varmaan puhuta enää ikinä
se vaan nauroi mulle
vaikka mä tarkoitin kaikkea ihan oikeasti
varsinkin sitä kuinka pahoillani mä olen
ja sitä että olisi helpompaa jos se unohtaisi että oon olemassa
vaikka mä rakastan sitä, kun sen sormet juoksee mun niskassa

mä en voi syödä tänään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti