"...kuinka kirjoitin selkääsi sanoja joita en osannut sanoa oikein..."

"ollaanko me nyt sitten yhdessä?"

"ollaan :)"

hämmennys

minä ja leo, me 

minä, seurustella

samassa lauseessa

en minä ole tämä 

en minä kelpaa kellekkään

vai kelpaanko sittenkin?

ahdistaa vai ahdistaako sittenkään?

kassiopeia lähettää aamulla tekstiviestin

tiedän että se ei tykkää olla syvällinen

mutta viestissä lukee

"sulla ei tosiaankaan ole 

sitä huonoa vaikutusta muhun 

enempi siinä on huonoa vaikutusta 

jos jään pois enkä tiedä mistään mitään"

en tiedä mitä sanoisin

on vaikea käsittää

että jotain kiinnostaisi

en voi puhua sille

myöhemmin tajuan 

ettei sen pitäisi tietää noista ajatuksista

sanoiko leo sille jotakin?

aamulla mun sängyllä on nenäliina

johon on kirjoitettu 

 "olet ihana juuri noin"

menkää pois 

mä tiedän että mä olen huono 

ja huonoksi 

if I die young

soitan leolle joka päivä

testaan vain

kiinnostaako sitä?

no selvästi ei 

ikävöin kassiopeiaa

meitä vuosi sitten

 se muka on yhä olemassa

mutta ei se oikeasti ole

olo on hirveän yksinäinen

kun mulla ei ole häntäkään enää

haluan johonkin 

pois

miten päin mä olisin?

god gave me you

leo

leo

leo

en kai osaa muusta enää puhuakkaan

sanoja loputon virta

en tiedä enää itsekkään

mitkä niistä merkitsee jotain

mitkä ei 

luulin että helpottuisin 

mutta ikävä on valtava

tuntuu ehkä vähän siltä

että mä olen rakastumassa uudelleen

se on vähän kamalan pelottavaa

kaikki ihmiset ovat hulluja

bussissa ahdistaa

kun mä tajuan

oon päästänyt liian monta ihmistä rajan ylitse

muitakin kuin leon

leo tosin on ylittänyt sen pisimmälle

haluan takaisin

mun omaan turvakuplaan

en ymmärrä

yhtä aikaa mä haluaisin

leon niin kauas kuin mahdollista

mutta silti niin lähelle

kassiopeiakaan ei enään ymmärrä

niin kuin se ennen ymmärsi

mä tiedän ettei

mun kasvoilla on väkinäinen hymy

kun se puhuu näistä asioista

jopa vähän ivalliseen sävyyn

ehkä vain hyvä että sillä menee nyt paremmin

all these lies

makaan kylpyammeessa

vesi on verestä punainen

teen tahallani asioita

pahoja asioita

mä sanon asioita joita en tarkoita

"tää on ollut yksi elämäni parhaista ajoista

koska meistä on tullut vähän läheisempiä"

anteeksianteeksianteeksi 

en tiedä oliko se mun tarkoitus 

vai mitä mä oikein yritin

mutta tää ei ole hyvä milläään lailla

"mun mielestä et ole huono

tiedän ettei se vaikuta sun mielipiteeseen

mutta halusin sanoa

ettet ole mulle huono"

sä et tiedä mikä on sulle hyvä

mä en ole sulle hyvä

mä olen huono sulle ja kaikille

"se ei ole sun syytä

koska siinä on kyseessä vain minä"

vaikka sanoisit mitä

tiedän etten oo viaton

hälytyskellot huutaa

mutta mä jatkan tätä typerää leikkiä

joka ei tuu päättymään hyvin

tähtiä silmissä

leo hipsuttaa mun niskahiuksia

kylmät väreet kipittää aina jalkapohjiin asti

haluaisin maata tässä ikuisuuden

sitten se pilaa tunnelman

kun se sanoo erään asian ääneen

kassiopeia ja minä vaihdetaan katseita

ilta meni siinä

mutta mun olo on hyvä

niin kauan kun ei tarvitse olla selvinpäin 

everything's cool

huudan sen ääneen monta kertaa

mä olen niin onnellinen

onnellinen niin etten kestä

rakastan ja olen onnellinen

enkä halua hetken loppuvan ikinä

vaarallisen valheellista onnea

kassiopeia jää aamulla tänne

eikä haittaa pätkääkään

koska ei tee edes mieli

maata ranteet auki pesuhuoneen lattialla

olo on haikea ja ikävöin

vähän kaikkea nimittäin

this must be a bad trip

ystävällisiä sanoja puolitutulta

en ole syönyt eikä silti ole nälkä 

tuntuu vähemmän vihatulta

kassiopeia, sirius, leo ja kukkia

ja kefeus, en tajua mitä se tekee täällä

tiedän ettei pitäisi

ja tiedän ettei tästä seuraa mitään hyvää

mutta mitä tahansa 

että pääsen hetkeksi pois

sitä paitsi

mitä mulla on enää menettää

cuts

kaiverran nurinkurisen ristin kylkeen

hankalaa 

se on se mitä ansaitset

sillä ei ole väliä

oliko se vapaaehtoista

vai pakottiko äiti

voin vain uneksia siitä

että aamupaino olisi vähemmän

mitä tänään

meri vie minut pois

oon lapsi joka haluaa kaiken 

ei kohta vaan hetinytäkkiä 

en uskalla syödä 

suren vain sitä

miksen voi olla 

nopeammin pieni

miksi ylipäänsä lihoin?

okei, eridanuksen vuoksi

tekisi mieli soittaa sille

ihan vaan sanoakseni

haista paska

eikö se osaa päättää

mitä se tahtoo?

en kelpaa sille

mitenkään

ylös

kouluun

koe

tupakka

kotiin

vaa'alle

nukkumaan

etten vaan söisi

vaa'alle

aamupainosta -400g

nukkumaan

ei riitä

turhuutta

välillä turhauttaa

tuhlaanko mä elämääni

vai onko koko käsite abstrakti

en tajua mitä järkeä on olla olemassa

jos tää tulee aina olemaan tätä

en kyllä osaa olla ilmankaan

paniikkikohtaus suihkun lattialla

tätähän mä toivoin siis miksi valitan

olet muutenkin sen ansainnut

leo pyytää soittamaan

mä tiedän etten voi enää pysäyttää tätä

ilman että siihen sattuu

vaikka mua ahdistaa

mutta itsehän aloitin

se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön

Itse perkeleeni kesytän

Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia
Aivotoiminnast ei pidetä lomia
Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et
Jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia

tämä

maanantai

yöllä nään unta

siitä että planeetat ovat lähellä

saturnus on kaunis ja tulee hyvä olla


kävelen kotimatkalla kaupan pihan poikki
radiosta kuuluu väsynyt naisääni


"en jaksa tätä paskaa
tuntuu että tukehdun
en jaksa hengittää
se on liian vaikeaa"


naurattaa
sisko hyvä kukaan ei jaksa
siksi me kuollaan hiljaisuudessa
mitä siitäkin tulisi
jos koko maailma hajoaisi yhtä aikaa?


zeroa ja tupakkaa
jos vaikka pienenisin

words hurt but so does silence

liian monta paniikinsekaista puhelua aralle

liian syviä haavoja jaloissa

liian monta anteeksipyyntöä 

siitä että olen taas vaivaamassa

leo ei sano mitään enkä minäkään

se katsoo nopeasti mutta osaa olla hiljaa

mutta se on hiljaa myös silloin kun ei pitäisi

se tuntuu pahalta

lukittaudun melkein tunniksi yksin vessaan

koska en kestä sanojen puutetta

se ei kysy mitään eikä katso muhun

huomasiko se edes?

leo on rapu ja minä härkä

onnistunut yhdistelmä ja syvää rakkautta

mutta minä koitan ymmärtää tunteitani

ei tule mitään eikä meistäkään

mä en ole moneen vuoteen tietänyt 

mitä mä tunnen sitä kohtaan 

huhtikuun kymmenes on pian

sitten me ei nähdä taas ainakaan kuukauteen

eikä mun tarvitse ajatella sitä

se tuntuu helpottavalta

hiljaa niin kuin kuolleet

leo nukkuu mun lattialla

tuijotan sitä ja tahtoisin silittää tukkaa

se on väärin 

kaikki on hyvin silloin kun me teeskennellään niin

vaa'an luvut ovat hiipineet taivaisiin

mä leviän joka suuntaan

viime yön tunteet nauraa mun reidessä

ällöttää

me ei sanota sanaakaan

vähiten siitä mitä eilen tapahtui

siitä me ei varmaan puhuta enää ikinä

se vaan nauroi mulle

vaikka mä tarkoitin kaikkea ihan oikeasti

varsinkin sitä kuinka pahoillani mä olen

ja sitä että olisi helpompaa jos se unohtaisi että oon olemassa

vaikka mä rakastan sitä, kun sen sormet juoksee mun niskassa

mä en voi syödä tänään